Kun sotilaat olivat viemässä Jeesusta pois, he ottivat kiinni Simonin, erään kyreneläisen miehen, joka oli tulossa pellolta, ja panivat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä.
Jeesusta seurasi suuri joukko kansaa, myös naisia, jotka valittivat ja itkivät häntä. Mutta Jeesus kääntyi heihin päin ja sanoi: ”Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. Sillä päivät tulevat, jolloin sanotaan: ’Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet.’ Silloin sanotaan vuorille: ’Kaatukaa meidän päällemme’ ja kukkuloille: ’Peittäkää meidät.’ Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä sitten tapahtuu kuivalle!”
Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin Jeesuksen kanssa surmattavaksi. Kun saavuttiin paikalle, jota kutsutaan Pääkalloksi, sotilaat ristiinnaulitsivat siellä Jeesuksen ja pahantekijät, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. [Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.” ] Sotilaat jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa.
Kansa seisoi ja katseli. Hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: ”Muita hän on auttanut. Auttakoon nyt itseään, jos hän on Jumalan Voideltu, se valittu.” Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He menivät hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: ”Jos sinä olet juutalaisten kuningas, niin auta itseäsi.” Hänen päänsä yläpuolella oli myös kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas.”
Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi häntä sanoen: ”Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä!” Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: ”Etkö sinä pelkää edes Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Me tosin kärsimme oikeudenmukaisesti, sillä me saamme, mitä tekomme ansaitsevat, mutta tämä ei ole tehnyt mitään pahaa.” Sitten hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa.”
Oli jo noin kuudes tunti. Silloin koko maan ylle tuli pimeys, jota kesti yhdeksänteen tuntiin asti, sillä aurinko oli pimentynyt. Temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia, ja Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Sen sanottuaan hän antoi henkensä.
Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi kunnian Jumalalle sanoen: ”Tämä mies oli todellakin vanhurskas.” Ja kun kaikki kansa, ne, jotka olivat kokoontuneet tätä katselemaan, näkivät, mitä tapahtui, löivät he rintaansa ja menivät pois. Mutta kaikki Jeesuksen tuttavat – myös naiset, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta asti – seisoivat kauempana katselemassa tätä kaikkea.
Raamattusovellus
Lasten Raamattusovellus
