Luukas 20:9-19

Jeesus rupesi puhumaan kansalle ja kertoi tämän vertauksen: ”Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille pitkäksi aikaa. Aikanaan hän lähetti palvelijan viljelijöiden luo, jotta nämä antaisivat hänelle kuuluvan osan viinitarhan sadosta. Mutta viljelijät pieksivät hänet ja lähettivät pois tyhjin käsin. Viinitarhan omistaja lähetti toisen palvelijan. Mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät pois tyhjin käsin. Omistaja lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he löivät verille ja heittivät ulos. Silloin viinitarhan omistaja sanoi: ’Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani. Häntä he varmaankin kavahtavat.’ Mutta kun viljelijät näkivät pojan, he pohtivat keskenään ja sanoivat: ’Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin saamme perinnön itsellemme.’ Niin he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. – Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee heille? Hän tulee ja tuhoaa nuo viljelijät ja antaa viinitarhan muille.”Sen kuultuaan ihmiset sanoivat: ”Älköön niin tapahtuko!” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Mitä sitten tarkoittaa tämä kirjoitus: ’Siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut huippukivi.’ Jokainen, joka tähän kiveen kaatuu, ruhjoutuu, ja jonka päälle se putoaa, sen se murskaa.” Kirjanoppineet ja ylipapit olisivat halunneet sillä hetkellä käydä häneen käsiksi, mutta he pelkäsivät kansaa. He näet ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä.