Job 6
6
JOBIN TOINEN PUHE
Job toivoo kuolemaa
1Job vastasi:
2”Jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin samaan vaakakuppiin! 3 Ne painavat enemmän kuin meren hiekka, siksi sanani menevät harhaan. 4 Ovathan lihassani Kaikkivaltiaan nuolet, minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut nousevat minua vastaan. 5Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä? 6 Syödäänkö mautonta ilman suolaa, onko makua munan valkuaisessa? 7 Sieluni kieltäytyy koskemasta sellaisiin. Ne ovat minulle kuin saastainen ruoka. 8 Kunpa pyyntöni täyttyisi ja Jumala antaisi minulle sen, mitä toivon. 9 Jospa Jumala vain suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja leikata minut pois! 10 Silloin minulla olisi vielä lohdutuksena se, etten ole kieltänyt Pyhän sanoja. Hypähtäisin ilosta armottoman tuskan alla.”
Job on pettynyt ystäviinsä
11”Mikäpä on voimani, että voisin enää toivoa, mikä loppuni, että voisin olla kärsivällinen? 12 Onko minulla kiven lujuus, onko ruumiini vaskea? 13 Enkö enää kykene auttamaan itseäni? Onko minulta kadonnut kaikki voima? 14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hylännyt Kaikkivaltiaan pelon. 15 Minun veljeni ovat pettäneet minut kuin keväinen puro, he ovat kuin kuivuneita joenuomia. 16Ne ovat jääsohjosta sameita, niihin kätkeytyy lumi. 17 Auringon paahtaessa ne ehtyvät. Kun tulee helle, ne häviävät uomastaan. 18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat. 19 Teeman karavaanit tähystelivät niitä, Savan matkalaiset panivat toivonsa niihin. 20 He joutuivat häpeään, kun luottivat niihin, perille päästyään he joutuivat pettymään. 21 Samoin tekin olette nyt tyhjän veroisia, te näette kauheita asioita ja pelästytte. 22 Olenko sanonut: ’Antakaa minulle jotakin’ ja ’maksakaa varoistanne lahjus minun puolestani’, 23 ’pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä’?
24Opettakaa minua, niin minä vaikenen. Neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt. 25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä hyötyä on teidän nuhtelustanne? 26 Aiotteko nuhdella sanoja, epätoivoisen sanoja, jotka ovat vain tuulta. 27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne. 28 Suvaitkaa nyt kääntyä minuun päin: en totisesti valehtele vasten kasvojanne. 29 Perukaa puheenne , älköön vääryyttä tapahtuko, perukaa, vielä minä olen oikeassa. 30 Olisiko kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä on turmiollista?”
Tällä hetkellä valittuna:
Job 6: FinRK
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
© 2012 Raamattu Kansalle ry