Eräs Lasarus-niminen mies oli sairaana. Hän asui Betaniassa, Marian ja tämän sisaren Martan kylässä. Maria oli se, joka voiteli Herran hyväntuoksuisella voiteella ja kuivasi hänen jalkansa hiuksillaan, ja sairaana oli hänen veljensä Lasarus. Niin sisaret lähettivät Jeesukselle sanan: ”Herra! Hän, joka on sinulle rakas, on sairaana.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi: ”Tämä sairaus ei ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika tulisi kirkastetuksi sen kautta.”
Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan sekä Lasarusta. Kun hän kuuli Lasaruksen olevan sairaana, hän viipyi vielä kaksi päivää sillä seudulla, missä oli. Vasta sitten hän sanoi opetuslapsilleen: ”Menkäämme takaisin Juudeaan.” Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Rabbi, vastahan juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taasko sinä menet sinne?” Jeesus vastasi: ”Eikö päivässä ole kaksitoista tuntia? Se, joka kulkee päivällä, ei kompastu, sillä hän näkee tämän maailman valon. Mutta se, joka kulkee yöllä, kompastuu, koska hänessä ei ole valoa.”
Tämän puhuttuaan hän sanoi heille: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet.” Niin opetuslapset sanoivat hänelle: ”Herra, jos hän nukkuu, hän paranee.” Jeesus puhui hänen kuolemastaan, mutta he luulivat, että hän puhui unessa nukkumisesta. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: ”Lasarus on kuollut. Teidän tähtenne minä iloitsen siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte. Menkäämme nyt hänen luokseen.” Niin Tuomas, jota sanottiin Didymokseksi , sanoi toisille opetuslapsille: ”Menkäämme mekin sinne kuolemaan hänen kanssaan.”
Kun Jeesus tuli Betaniaan, hän sai tietää, että Lasarus oli ollut haudassa jo neljä päivää.
Raamattusovellus
Lasten Raamattusovellus
