Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni, niin kuin kansa, joka toteuttaa vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa säätämää oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala lähestyisi heitä: ”Miksi paastoamme, kun sinä et sitä näe, kuritamme itseämme, kun sinä et sitä huomaa?” Tehän ajatte omia asioitanne paastopäivänäkin ja ahdistatte työhön kaiken raatajajoukkonne. Teidän paastonne aiheuttaa eripuraisuutta ja riitaa, te lyötte jumalattomin nyrkein. Ette te nykyään paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa. Tällainenko on paasto, jonka minä hyväksyn, päivä, jona ihminen kurittaa itseään, kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhkassa? Tätäkö sinä sanot paastoksi ja HERRALLE mieluisaksi päiväksi? Eikö tämä ole paasto, jonka minä hyväksyn: että avaatte vääryyden kahleet, irrotatte ikeen nuorat, päästätte pahoinpidellyt vapaiksi ja särjette kaikki ikeet? Eikö tämä ole oikea paasto, että taitat leivästäsi nälkäiselle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi ja että nähdessäsi alastoman vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi? Silloin sinulle koittaa valkeus kuin aamurusko ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen. Vanhurskautesi käy edelläsi, ja HERRAN kunnia seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet, ja HERRA vastaa, sinä huudat apua, ja hän sanoo: ”Tässä olen.” Jos poistat keskuudestasi ikeen, sormella osoittelun ja väärät puheet, jos avaat sydämesi nälkäiselle ja ravitset kylläiseksi hätää kärsivän, sinulle koittaa pimeässä valo, ja pilkkopimeä on sinulle kuin keskipäivä. HERRAon alati ohjaava sinua. Hän ravitsee sinun sielusi kuivassa autiomaassa, hän vahvistaa sinun luusi. Sinä olet kuin runsaasti kasteltu puutarha, kuin lähteensilmä, jonka vesi ei ehdy.