1. Mooseksen kirja 37:19-28

He sanoivat toisilleen: ”Katsokaa, tuolla se unennäkijä tulee! Nyt mennään ja tapetaan hänet ja heitetään hänet johonkin kaivoon. Sanotaan sitten, että villipeto on syönyt hänet. Sittenpä nähdään, mitä hänen unistaan tulee.” Sen kuultuaan Ruuben tahtoi kuitenkin pelastaa Joosefin heidän käsistään ja sanoi: ”Ei tapeta häntä.” Ruuben sanoi heille vielä: ”Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tähän autiomaan kaivoon, mutta älkää tappako häntä.” Näin hän sanoi pelastaakseen Joosefin ja saattaakseen hänet heidän käsistään takaisin isänsä luo. Kun Joosef tuli veljiensä luo, he riisuivat häneltä ihokkaan, värikkään raidallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään, tarttuivat häneen ja heittivät hänet kaivoon. Mutta kaivo oli tyhjä; siinä ei ollut vettä. Sen jälkeen he istuutuivat syömään. Kun he kohottivat katseensa, he näkivät ismaelilaisten karavaanin tulevan Gileadista. Ismaelilaiset kuljettivat kamelien selässä kumihartsia, balsamia ja mirhaa. He olivat viemässä niitä Egyptiin. Silloin Juuda sanoi veljilleen: ”Mitä hyötyä meille siitä on, jos surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä? Mennään ja myydään hänet ismaelilaisille, mutta ei itse kajota häneen. Onhan hän sentään veljemme, samaa lihaa kuin me.” Hänen veljensä suostuivat siihen. Kun midianilaiset kauppiaat kulkivat siitä ohi, veljet vetivät Joosefin ylös kaivosta ja myivät hänet ismaelilaisille kahdestakymmenestä hopeasekelistä. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.