5. Mooseksen kirja 2
2
Edom, Mooab ja Ammon jätetään rauhaan
1”Sitten me käännyimme toisaalle ja lähdimme Kaislameren tietä autiomaahan, niin kuin Herra oli minulle puhunut, ja kiertelimme kauan aikaa Seirin vuoristossa. 2Sitten Herra sanoi minulle: 3 ’Te olette jo kyllin kauan kiertäneet tätä vuoristoa. Lähtekää nyt pohjoista kohti. 4 Anna kansalle tämä käsky: Te tulette kulkemaan Seirissä asuvien veljienne, Eesaun jälkeläisten, alueen halki. He pelkäävät teitä, mutta pitäkää silti varanne. 5Älkää ryhtykö taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna teille jalan leveyttäkään heidän maastaan, koska minä olen antanut Seirin vuoriston perinnöksi Eesaulle. 6Ostakaa rahalla heiltä ruokaa syödäksenne ja hankkikaa vesikin rahalla juodaksenne. 7Onhan Herra , sinun Jumalasi, siunannut sinua kaikessa, mitä teet. Hän tuntee vaelluksesi tässä suuressa autiomaassa. Jo neljäkymmentä vuotta on Herra , sinun Jumalasi, ollut sinun kanssasi, eikä sinulta ole puuttunut mitään.’ 8 Niinpä me lähdimme Seirissä asuvien veljiemme, Eesaun jälkeläisten, luota ja kuljimme tasangon tietä, joka tulee Eelatista ja Esjon-Geberistä. Sitten me käännyimme ja lähdimme kulkemaan Mooabin autiomaan tietä. 9 Herra sanoi minulle: ’Älä ahdista mooabilaisia äläkä ryhdy taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna sinulle perintöosaa heidän maastaan. Minä olen näet antanut Aarin perinnöksi Lootin jälkeläisille.’ 10Siellä asuivat aikaisemmin eemiläiset, suuri ja lukuisa kansa. He olivat yhtä kookkaita kuin anakilaiset, 11 ja anakilaisten tavoin heitäkin pidettiin refalaisina, mutta mooabilaiset kutsuivat heitä eemiläisiksi. 12 Seirissä asuivat aikaisemmin hoorilaiset, mutta Eesaun jälkeläiset ottivat haltuunsa heidän maansa, hävittivät heidät tieltään ja asettuivat asumaan heidän tilalleen. Näin teki myös Israel siinä maassa, jonka Herra heille antoi. 13Herra sanoi: ’Lähtekää nyt liikkeelle ja kulkekaa Seredin joenuoman poikki.’ Niin me kuljimme Seredin joenuoman poikki. 14Aika, joka kului siitä, kun lähdimme Kaades-Barneasta ja ylitimme Seredin joenuoman, oli kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Sinä aikana Israelin leiristä oli hävinnyt koko se sukupolvi, joka oli lähtenyt Egyptistä, kaikki sotakuntoiset miehet, niin kuin Herra oli heille vannonut. 15 Herrankäsi oli heitä vastaan, ja hän hävitti heidät leiristä viimeiseen mieheen. 16 Kun kaikki nuo sotakuntoiset miehet olivat kuolleet kansan keskuudesta viimeistä myöten, 17 Herra sanoi minulle: 18 ’Sinä kuljet nyt Aarin eli Mooabin alueen kautta 19 ja tulet lähelle ammonilaisten rajaa. Älä kuitenkaan ahdista heitä äläkä ryhdy sotaan heitä vastaan, sillä minä en anna sinulle perintöosaa ammonilaisten maasta, koska minä olen antanut sen Lootin jälkeläisten perinnöksi.’ 20Sitäkin pidetään refalaisten maana. Aikaisemmin siellä asuivat refalaiset, joita ammonilaiset kutsuivat samsumilaisiksi. 21 Nämä olivat suuri ja lukuisa kansa, yhtä kookkaita kuin anakilaiset, mutta Herra tuhosi heidät ammonilaisten tieltä. Ammonilaiset karkottivat heidät ja asettuivat asumaan heidän tilalleen. 22 Samalla tavalla Herra oli tehnyt Seirissä asuville Eesaun jälkeläisille, kun hän tuhosi hoorilaiset heidän tieltään. Karkotettuaan hoorilaiset he asettuivat asumaan näiden tilalle, ja siellä he asuvat vielä tänäkin päivänä. 23 Avvilaiset, jotka asuivat kylissä Gazaan asti ulottuvalla alueella, joutuivat kaftorilaisten tuhoamiksi. Nämä olivat lähtöisin Kaftorista ja asettuivat asumaan avvilaisten tilalle.”
Amorilaisten kuningas Siihon voitetaan
24”Herra sanoi: ’Nouskaa, lähtekää liikkeelle ja menkää Arnonjoen yli. Minä olen antanut sinun valtaasi amorilaisen Siihonin, Hesbonin kuninkaan, ja hänen maansa. Lähde valloittamaan sitä, ryhdy taisteluun häntä vastaan. 25 Tästä päivästä alkaen minä saatan kansat kaikkialla taivaan alla sellaisen kauhun ja pelon valtaan sinun edessäsi, että kun ne kuulevat vaikka vain puhuttavan sinusta, ne pelkäävät ja vapisevat sinun vuoksesi.’ 26Niin minä lähetin sanansaattajat Kedemotin autiomaasta viemään rauhantoivotuksen Siihonille, Hesbonin kuninkaalle, ja sanomaan: 27’Tahtoisimme kulkea maasi kautta. Me kulkisimme koko ajan tietä pitkin, emme poikkeaisi oikealle emmekä vasemmalle. 28 Myy meille rahasta ruokaa syödäksemme ja vettä juodaksemme. Salli meidän vain kulkea jalkaisin maasi kautta, 29 niin kuin Seirissä asuvat Eesaun jälkeläiset sallivat meidän tehdä, samoin Aarissa asuvat mooabilaiset, kunnes pääsemme Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra , meidän Jumalamme, antaa meille.’ 30 Mutta Hesbonin kuningas Siihon ei halunnut päästää meitä kulkemaan maansa kautta, sillä Herra , sinun Jumalasi, paadutti hänen mielensä ja kovetti hänen sydämensä antaakseen hänet sinun käsiisi, niin kuin sitten tapahtuikin. 31 Herrasanoi minulle: ’Katso, minä olen antanut Siihonin ja hänen maansa sinun käsiisi. Ryhdy valloittamaan hänen maataan ja ota se omaksesi.’ 32 Sitten Siihon kaikkine sotajoukkoineen tuli Jahatsiin taistelemaan meitä vastaan. 33 Herra , meidän Jumalamme, antoi kuitenkin hänet meidän käsiimme, ja me löimme hänet, hänen poikansa ja koko hänen sotaväkensä. 34Me valtasimme kaikki hänen kaupunkinsa ja vihimme tuhon omaksi jokaisen kaupungin, miehet, naiset ja lapset, jättämättä eloon ainoatakaan. 35 Me ryöstimme itsellemme vain karjan ja valloittamistamme kaupungeista saatavan saaliin. 36 Arnonjoen rannalla olevasta Aroerista ja jokilaakson kaupungista aina Gileadiin saakka ei ollut ainoatakaan kaupunkia, joka olisi ollut meiltä turvassa. Herra , meidän Jumalamme, antoi ne kaikki meidän käsiimme. 37 Vain ammonilaisten maahan sinä et koskenut, et mihinkään, mikä on Jabbokjoen varrella, et vuoriston kaupunkeihin etkä mihinkään muuhun, mistä Herra , meidän Jumalamme, oli niin määrännyt.”
Tällä hetkellä valittuna:
5. Mooseksen kirja 2: FinRK
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
© 2012 Raamattu Kansalle ry