Apostolien teot 21:1-14

Kun olimme eronneet heistä ja lähteneet purjehtimaan, tulimme suoraan Kosin saareen, seuraavana päivänä Rodokseen ja sieltä Pataraan. Patarassa löysimme Foinikiaan lähtevän laivan, astuimme siihen ja lähdimme purjehtimaan. Kun Kypros tuli näkyviin ja jäi vasemmalle, purjehdimme Syyriaan ja nousimme maihin Tyroksessa, sillä siellä laivan oli määrä purkaa lastinsa. Tapasimme sikäläiset opetuslapset ja viivyimme siellä seitsemän päivää. Hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin. Kun ne päivät olivat kuluneet, lähdimme matkalle, ja he kaikki saattoivat meitä vaimoineen ja lapsineen kaupungin ulkopuolelle saakka. Rannalla laskeuduimme polvillemme ja rukoilimme. Kun olimme hyvästelleet toisemme, astuimme laivaan, ja he palasivat kotiinsa. Purjehduksemme päättyi, kun saavuimme Tyroksesta Ptolemaikseen. Tervehdimme veljiä ja viivyimme päivän heidän luonaan. Seuraavana päivänä lähdimme sieltä ja tulimme Kesareaan. Menimme evankelista Filippoksen taloon ja jäimme hänen luokseen. Hän oli yksi niistä seitsemästä . Hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja. Olimme viipyneet siellä useita päiviä, kun sinne tuli Juudeasta Agabos-niminen profeetta. Hän tuli luoksemme, otti Paavalin vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja sanoi: ”Näin sanoo Pyhä Henki: sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset Jerusalemissa sitovat tällä tavoin ja antavat pakanoiden käsiin.” Tämän kuultuamme me yhdessä paikkakunnalla asuvien kanssa pyysimme, ettei hän menisi Jerusalemiin. Silloin Paavali sanoi: ”Mitä te teette, kun itkette ja raastatte sydäntäni! Minä olen valmis, en ainoastaan sidottavaksi vaan myös kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden.” Kun hän ei taipunut, me rauhoituimme ja sanoimme: ”Tapahtukoon Herran tahto.”