Apostolien teot 13:24-52

Ennen hänen tuloaan oli Johannes saarnannut parannuksen kastetta koko Israelin kansalle. Kun Johannes oli päättämässä juoksuaan, hän sanoi: ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee hän, jonka kenkiäkään minä en kelpaa jalasta riisumaan.’ Miehet, veljet, Abrahamin suvun lapset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Meille on lähetetty sana tästä Pelastajasta . Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät tunteneet Jeesusta, mutta tuomitessaan hänet he toteuttivat profeettojen sanat, joita luetaan joka sapattina. Vaikka he eivät löytäneet mitään syytä kuolemantuomioon, he vaativat Pilatusta surmaamaan hänet. Kun he olivat täyttäneet kaiken, mitä hänestä on kirjoitettu, he ottivat hänet ristinpuulta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Sen jälkeen hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajiaan kansan edessä. Me julistamme teille hyvän sanoman: minkä Jumala lupasi isille, sen hän on täyttänyt meille, heidän lapsilleen, herättäessään Jeesuksen, kuten myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: ’Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt.’ Ja kun hän herätti Jeesuksen kuolleista, Jeesus ei enää palaa katoavaisuuteen. Siitä hän on sanonut näin: ’Minä täytän teille ne pyhät ja varmat lupaukset, jotka annoin Daavidille.’ Siksi hän myös sanoo toisessa kohdassa: ’Sinä et salli Pyhäsi maatua .’ Kun Daavid oli palvellut oman sukupolvensa aikana Jumalan tahtoa, hän nukkui pois. Hänet otettiin isiensä luo, ja hän maatui. Mutta hän, jonka Jumala herätti, ei maatunut. Tulkoon siis tietoonne, miehet, veljet, että hänen kauttaan teille julistetaan syntien anteeksianto ja vapautus kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain avulla vapautua . Hänessä tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo. Varokaa siis, ettei teille tapahdu se, mistä on puhuttu profeetoissa: ’Katsokaa, halveksijat, ihmetelkää ja hukkukaa, sillä minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos joku kertoisi siitä teille.’” Kun Paavali ja Barnabas lähtivät synagogasta, heitä pyydettiin puhumaan näistä asioista seuraavanakin sapattina. Väen hajaantuessa synagogasta monet juutalaiset ja jumalaapelkäävät käännynnäiset seurasivat Paavalia ja Barnabasta. Nämä puhuivat heille ja kehottivat heitä pysymään Jumalan armossa. Seuraavana sapattina lähes koko kaupunki kokoontui kuulemaan Herran sanaa. Nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja pilkkasivat. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti: ”Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava, mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä pidä itseänne iankaikkisen elämän arvoisina, me käännymme pakanoiden puoleen. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: ’Minä olen asettanut sinut pakanoille valoksi, että olisit pelastukseksi maan ääriin saakka.’” Sen kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa, ja kaikki ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään, tulivat uskoon. Ja Herran sanaa levitettiin koko siihen maakuntaan. Mutta juutalaiset yllyttivät jumalaapelkääviä ylhäisiä naisia ja kaupungin johtomiehiä ja nostattivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan ja ajoivat heidät pois alueeltaan. Silloin he pudistivat tomun jaloistaan heitä vastaan ja menivät Ikonioniin. Mutta opetuslapset täytettiin ilolla ja Pyhällä Hengellä.