2. kirje korinttilaisille 2:2-15

Jos teen teidät murheellisiksi, kuka muu voi saada minut iloiseksi kuin se, jonka olen tehnyt murheelliseksi? Juuri tästä kirjoitinkin teille, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa. Luotan teihin kaikkiin, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne. Kirjoitin teille suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä monin kyynelin, en siksi, että tulisitte murheellisiksi vaan että tuntisitte sen suuren rakkauden, joka minulla on teitä kohtaan. Jos joku on tuottanut murhetta, hän ei ole tuottanut sitä vain minulle vaan teille kaikille – ainakin jossain määrin, etten liioittelisi. Sellaiselle riittää se rangaistus, jonka useimmat teistä ovat hänelle antaneet. Nyt teidän päinvastoin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän menehtyisi liian suureen murheeseen. Sen vuoksi kehotan teitä osoittamaan hänelle rakkautta. Siksi kirjoitinkin teille, jotta saisin tietää, kestättekö koetuksen, oletteko kaikessa kuuliaisia. Kenelle te jotakin annatte anteeksi, hänelle annan minäkin. Sen, mitä olen antanut anteeksi – jos minulla on ollut jotakin anteeksi annettavaa – sen olen antanut anteeksi teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä, ettei Saatana pääsisi meistä voitolle. Eiväthän hänen aikeensa ole meille tuntemattomia. Tultuani Trooakseen julistamaan Kristuksen evankeliumia Herra avasi minulle oven työhönsä . Minä en kuitenkaan saanut rauhaa hengessäni, kun en tavannut veljeäni Titusta. Siksi jätin hyvästit uskoville ja lähdin Makedoniaan. Kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Mehän olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle niin pelastuvien kuin kadotukseen joutuvienkin joukossa.