2. Aikakirja 23:1-21

Seitsemäntenä vuotena Joojada rohkaisi mielensä ja teki liiton sadanpäälliköiden Asarjan, Jerohamin pojan, Ismaelin, Joohananin pojan, Asarjan, Oobedin pojan, Maasejan, Adajan pojan, ja Elisafatin, Sikrin pojan kanssa. Nämä kiertelivät Juudassa ja kokosivat leeviläiset kaikista Juudan kaupungeista sekä Israelin perhekuntien päämiehet. Sitten he palasivat Jerusalemiin. Koko seurakunta teki liiton kuninkaan kanssa Jumalan temppelissä. Joojada sanoi: ”Kuulkaa! Kuninkaan pojasta on tuleva kuningas, niin kuin HERRA on puhunut Daavidin pojista. Teidän tulee tehdä näin: Se kolmannes teistä, papeista ja leeviläisistä, jonka on mentävä palvelukseen sapattina, olkoon sisäänkäyntien vartijoina, kolmannes kuninkaan palatsissa ja kolmannes Jesodportilla. Muu väki olkoon HERRAN temppelin esipihoilla. Muut kuin papit ja palvelusta suorittavat leeviläiset eivät saa mennä HERRAN temppeliin. Nämä voivat mennä, sillä he ovat pyhiä, mutta muun kansan on noudatettava HERRAN määräystä. Leeviläisten on asetuttava kuninkaan ympärille kullakin ase kädessään. Jokainen, joka tunkeutuu temppeliin, on surmattava. Olkaa te kuninkaan luona, menipä hän sitten ulos tai sisään.” Leeviläiset ja koko Juudan kansa tekivät aivan niin kuin pappi Joojada oli heitä käskenyt. Kukin sadanpäällikkö otti ne miehensä, joiden oli mentävä palvelukseen sapattina, ja ne, jotka olivat vapaavuorossa sapattina, sillä pappi Joojada ei ollut vapauttanut osastoja palveluksesta. Pappi Joojada antoi sadanpäälliköille Jumalan temppelissä olevat keihäät, kilvet ja muut varusteet, jotka olivat kuuluneet kuningas Daavidille. Hän asetti kaikki miehet seisomaan kuninkaan ympärille kullakin keihäs kädessään. Heitä seisoi temppelin eteläsivulta sen pohjoissivulle saakka alttaria ja temppeliä päin kääntyneinä. Sitten he toivat esiin kuninkaan pojan, panivat kruunun hänen päähänsä ja antoivat hänelle lain kirjan. He julistivat hänet kuninkaaksi, ja Joojada ja hänen poikansa voitelivat hänet ja huusivat: ”Eläköön kuningas!” Kun Atalja kuuli kansan huudon sen juostessa ja ylistäessä kuningasta, hän meni kansan luo HERRAN temppeliin. Siellä hän näki kuninkaan seisomassa korokkeellaan pylvään vieressä sisäänkäynnin luona. Päälliköt ja torvensoittajat olivat kuninkaan vierellä, ja koko kansa riemuitsi. Pasuunoihin puhallettiin, ja laulajat soittimineen johtivat ylistystä. Silloin Atalja repäisi vaatteensa ja huusi: ”Salaliitto! Salaliitto!” Mutta pappi Joojada käski sotajoukkoa komentavia sadanpäälliköitä ja sanoi heille: ”Viekää hänet pois rivistöjen välitse ja surmatkaa miekalla jokainen, joka yrittää seurata häntä.” Joojada oli näet sanonut: ”Älkää surmatko häntä HERRAN temppelissä.” He kävivät Ataljaan käsiksi, ja kun hänet oli tuotu kuninkaan palatsin Hevosportille, porttikäytävään, hänet surmattiin siellä. Joojada teki liiton omasta, koko kansan ja kuninkaan puolesta, että he olisivat HERRAN kansa. Sitten koko kansa meni Baalin temppeliin ja hajotti sen. Temppelin alttarit ja kuvat murskattiin, ja Mattan, Baalin pappi, tapettiin alttarien edessä. Joojada asetti HERRAN temppeliä valvomaan leeviläisiä pappeja, jotka Daavid oli jakanut osastoihin HERRAN temppeliä varten uhraamaan polttouhreja HERRALLE , niin kuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, iloiten ja laulaen Daavidin ohjeiden mukaan. Hän asetti portinvartijat HERRAN temppelin porteille, ettei sisään pääsisi kukaan, joka oli jollakin tavalla saastainen. Hän otti mukaansa sadanpäälliköt, ylimykset ja kansan johtomiehet sekä koko kansan. He veivät kuninkaan HERRAN temppelistä ja tulivat Yläportin kautta kuninkaan palatsiin ja asettivat kuninkaan istumaan kuninkaalliselle valtaistuimelle. Koko kansa iloitsi, ja kaupunki pysyi rauhallisena, sillä Atalja oli surmattu miekalla.