1. Samuelin kirja 18:1-30

Daavidin ja Saulin keskustelun jälkeen Joonatan kiintyi Daavidiin koko sielustaan ja rakasti häntä kuin omaa sieluaan. Tuona päivänä Saul otti Daavidin luokseen eikä sallinut hänen enää palata isänsä kotiin. Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti tätä kuin omaa sieluaan. Hän riisui viitan yltään ja antoi sen Daavidille, samoin haarniskansa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä. Daavid meni kaikkialle, minne Saul hänet lähetti, ja hän menestyi. Niinpä Saul asetti hänet sotaväen päälliköksi, ja se miellytti koko kansaa ja myös Saulin palvelijoita. Kun Daavid sotureineen oli palaamassa voitettuaan filistealaiset, menivät naiset kaikista Israelin kaupungeista kuningas Saulia vastaan laulaen ja karkeloiden. He löivät riemuiten rumpuja ja soittivat kolmikielisiä soittimia. Riemuitsevat naiset lauloivat vuoroin toisilleen: ”Saul voitti tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia.” Silloin Saul vihastui kovin. Hän pani asian pahakseen ja sanoi: ”Daavidille he antavat kymmeniätuhansia mutta minulle vain tuhansia. Enää häneltä puuttuu vain kuninkuus.” Siitä päivästä alkaen Saul katsoi Daavidia karsain silmin. Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki tuli Sauliin, ja hän raivosi kotonaan. Daavid soitti lyyraa, kuten hän teki joka päivä, mutta Saulin kädessä oli keihäs. Saul heitti keihään ajatellen: ”Minä keihästän Daavidin seinään.” Mutta Daavid väisti häntä kaksi kertaa. Saul pelkäsi Daavidia, koska HERRA oli Daavidin kanssa mutta oli poistunut hänestä. Siksi Saul toimitti Daavidin pois luotaan ja teki hänestä tuhannenpäällikön. Hän johti tätä joukkoa ja toimi viisaasti menestyen kaikilla teillään, sillä HERRA oli hänen kanssaan. Kun Saul näki Daavidin menestyvän ja toimivan hyvin viisaasti, hän tunsi alemmuutta hänen edessään. Mutta koko Israelin ja Juudan kansa rakasti Daavidia, koska hän sekä lähti että tuli heidän edellään. Saul sanoi Daavidille: ”Minä annan sinulle vaimoksi vanhemman tyttäreni Meeravin. Ole vain urhoollinen, poikani, ja käy HERRAN sotia.” Saul näet ajatteli: ”Älköön minun käteni sattuko häneen, vaan surmatkoon hänet filistealaisen käsi.” Daavid vastasi Saulille: ”Mikä minä olen tai mitä minun isäni suvun elämä merkitsee Israelissa, että minusta tulisi kuninkaan vävy?” Kun sitten tuli aika, jolloin Saulin tytär Meerav piti antaa Daavidille, hänet annettiinkin vaimoksi meholalaiselle Adrielille. Mutta Saulin tytär Miikal rakasti Daavidia, ja kun se kerrottiin Saulille, se oli hänelle mieleen. Saul näet ajatteli: ”Minä annan hänet Daavidille, että hänestä tulisi tälle ansa ja filistealaiset tappaisivat Daavidin.” Daavidille Saul sanoi: ”Nyt sinulla on toinen mahdollisuus tulla minun vävykseni.” Saul käski palvelijoitaan: ”Kertokaa tämä Daavidille salaisuutena: ’Kuule, kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen palvelijansa rakastavat sinua. Tule nyt kuninkaan vävyksi.’” Saulin palvelijat kuiskivat näin Daavidin korvaan, mutta Daavid sanoi: ”Onko teidän mielestänne pikkuasia tulla kuninkaan vävyksi? Minähän olen köyhä ja mitätön mies.” Palvelijat kertoivat asiasta Saulille ja sanoivat: ”Näin on Daavid puhunut.” Saul sanoi: ”Sanokaa Daavidille: ’Kuningas ei halua muuta morsiamenhintaa kuin sata filistealaisten esinahkaa, jotta kuninkaan vihollisille kostettaisiin.’” Saul näet ajatteli kaataa Daavidin filistealaisten käden kautta. Hänen palvelijansa kertoivat tämän Daavidille, ja Daavidia miellytti tulla kuninkaan vävyksi. Jo ennen määräajan kulumista umpeen Daavid nousi, lähti miehineen ja kaatoi filistealaisia kaksisataa miestä. Daavid toi näiden esinahat täysimääräisenä kuninkaalle päästäkseen hänen vävykseen, ja Saul antoi hänelle tyttärensä Miikalin vaimoksi. Kun Saul näki ja ymmärsi, että HERRA oli Daavidin kanssa ja että Saulin tytär Miikal rakasti Daavidia, Saul pelkäsi Daavidia vielä enemmän, ja hänestä tuli Daavidin ainainen vihollinen. Filistealaisten ruhtinaat lähtivät sotaan, mutta aina kun he lähtivät, Daavid toimi viisaammin ja menestyi paremmin kuin kaikki muut Saulin palvelijat, ja hänen nimensä tuli hyvin kuuluisaksi.