1. Samuelin kirja 18:1-16

Daavidin ja Saulin keskustelun jälkeen Joonatan kiintyi Daavidiin koko sielustaan ja rakasti häntä kuin omaa sieluaan. Tuona päivänä Saul otti Daavidin luokseen eikä sallinut hänen enää palata isänsä kotiin. Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti tätä kuin omaa sieluaan. Hän riisui viitan yltään ja antoi sen Daavidille, samoin haarniskansa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä. Daavid meni kaikkialle, minne Saul hänet lähetti, ja hän menestyi. Niinpä Saul asetti hänet sotaväen päälliköksi, ja se miellytti koko kansaa ja myös Saulin palvelijoita. Kun Daavid sotureineen oli palaamassa voitettuaan filistealaiset, menivät naiset kaikista Israelin kaupungeista kuningas Saulia vastaan laulaen ja karkeloiden. He löivät riemuiten rumpuja ja soittivat kolmikielisiä soittimia. Riemuitsevat naiset lauloivat vuoroin toisilleen: ”Saul voitti tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia.” Silloin Saul vihastui kovin. Hän pani asian pahakseen ja sanoi: ”Daavidille he antavat kymmeniätuhansia mutta minulle vain tuhansia. Enää häneltä puuttuu vain kuninkuus.” Siitä päivästä alkaen Saul katsoi Daavidia karsain silmin. Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki tuli Sauliin, ja hän raivosi kotonaan. Daavid soitti lyyraa, kuten hän teki joka päivä, mutta Saulin kädessä oli keihäs. Saul heitti keihään ajatellen: ”Minä keihästän Daavidin seinään.” Mutta Daavid väisti häntä kaksi kertaa. Saul pelkäsi Daavidia, koska HERRA oli Daavidin kanssa mutta oli poistunut hänestä. Siksi Saul toimitti Daavidin pois luotaan ja teki hänestä tuhannenpäällikön. Hän johti tätä joukkoa ja toimi viisaasti menestyen kaikilla teillään, sillä HERRA oli hänen kanssaan. Kun Saul näki Daavidin menestyvän ja toimivan hyvin viisaasti, hän tunsi alemmuutta hänen edessään. Mutta koko Israelin ja Juudan kansa rakasti Daavidia, koska hän sekä lähti että tuli heidän edellään.