<div class="version vid330 iso6393fin" data-vid="330" data-iso6393="fin">
 <div class="book bk2SA">
 <div class="chapter ch12" data-usfm="2SA.12">
 <div class="label">12</div><div class="s">Natanin viesti ja Daavidin katumus</div><div class="p"> 1Herra l&#228;hetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: &#187;Er&#228;&#228;ss&#228; kaupungissa oli kaksi miest&#228;, rikas ja k&#246;yh&#228;. 2Rikkaalla oli suuret m&#228;&#228;r&#228;t lampaita ja h&#228;rki&#228;, 3mutta k&#246;yh&#228;ll&#228; ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka h&#228;n oli ostanut. H&#228;n el&#228;tti karitsaa, ja se kasvoi h&#228;nen luonaan yhdess&#228; h&#228;nen lastensa kanssa. Se s&#246;i h&#228;nen leip&#228;&#228;ns&#228; ja joi h&#228;nen kupistaan, se makasi h&#228;nen syliss&#228;&#228;n ja oli h&#228;nelle kuin tyt&#228;r. 4Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yht&#228;&#228;n omista lampaistaan tai h&#228;rist&#228;&#228;n valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut h&#228;nen luokseen, vaan otti k&#246;yh&#228;n miehen karitsan ja teki siit&#228; vieraalleen aterian.&#187;</div><div class="p"> 5Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: &#187;Niin totta kuin Herra el&#228;&#228;, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma. 6#2. Moos. 22:1Ja karitsa h&#228;nen on korvattava nelinkertaisesti, koska h&#228;n teki tuolla tavalla eik&#228; tuntenut s&#228;&#228;li&#228;.&#187;</div><div class="p"> 7 # 
 1. Sam. 16:13
 Silloin Natan sanoi Daavidille: &#187;Se mies olet sin&#228;. N&#228;in sanoo Herra, Israelin Jumala: &#8217;Min&#228; voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin k&#228;sist&#228;. 8Min&#228; korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos t&#228;m&#228; on v&#228;h&#228;n, voin antaa viel&#228; mit&#228; tahansa muutakin. 9#2. Sam. 11:15&#8211;17,27Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mik&#228; on minun silmiss&#228;ni pahaa? Heettil&#228;isen Urian olet ly&#246;nyt miekalla, olet tappanut h&#228;net ammonilaisten miekalla, ja h&#228;nen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. 10Niinp&#228; miekka ei tule milloinkaan v&#228;istym&#228;&#228;n suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettil&#228;isen Urian vaimon.&#8217; 11#2. Sam. 16:22Herra sanoo n&#228;in: &#8217;Min&#228; nostan omasta perheest&#228;si onnettomuuden sinua vastaan, ja silmiesi edess&#228; otan sinulta omat vaimosi ja annan heid&#228;t toiselle, joka makaa vaimojesi kanssa keskell&#228; kirkasta p&#228;iv&#228;&#228;. 12Sin&#228; olet tehnyt tekosi salassa, mutta min&#228; teen t&#228;m&#228;n teon koko Israelin n&#228;hden, keskell&#228; kirkasta p&#228;iv&#228;&#228;.&#8217;&#187;</div><div class="p"> 13 # 
 2. Sam. 24:10; Ps. 51:1&#8211;14; Sir. 47:11 Silloin Daavid sanoi Natanille: &#187;Olen tehnyt synti&#228; Herraa vastaan.&#187; Natan vastasi: &#187;Herra vapauttaa nyt sinut t&#228;st&#228; synnist&#228;, eik&#228; sinun tarvitse kuolla. 14#2. Sam. 11:27Mutta koska olet t&#228;ll&#228; teolla rikkonut pahasti Herraa vastaan, niin sinulle syntynyt poika kuolee.&#187;</div><div class="s">Daavidin ja Batseban poika kuolee</div><div class="p"> 15Sitten Natan meni kotiinsa. Ja Herra l&#246;i lasta, jonka Urian vaimo oli synnytt&#228;nyt Daavidille, ja lapsi sairastui pahoin. 16Daavid k&#228;&#228;ntyi pojan vuoksi Jumalan puoleen, paastosi ja vietti y&#246;ns&#228; maaten paljaalla lattialla. 17Hovin vanhimmat tulivat h&#228;nen luokseen ja yrittiv&#228;t saada h&#228;net nousemaan, mutta h&#228;n ei suostunut eik&#228; my&#246;sk&#228;&#228;n sy&#246;nyt mit&#228;&#228;n heid&#228;n kanssaan.</div><div class="p"> 18Seitsem&#228;nten&#228; p&#228;iv&#228;n&#228; lapsi kuoli. Palvelijat eiv&#228;t uskaltaneet kertoa Daavidille lapsen kuolemasta, sill&#228; he ajattelivat: &#187;Kun me puhuimme h&#228;nelle pojan viel&#228; el&#228;ess&#228;, h&#228;n ei kuunnellut meit&#228;. Kuinka me nyt voisimme sanoa h&#228;nelle, ett&#228; poika on kuollut? H&#228;n voi tehd&#228; jotakin ep&#228;toivoista.&#187; 19Huomatessaan palvelijoidensa kuiskailevan kesken&#228;&#228;n Daavid ymm&#228;rsi, ett&#228; lapsi oli kuollut. H&#228;n kysyi heilt&#228;: &#187;Onko lapsi kuollut?&#187; He vastasivat: &#187;On.&#187;</div><div class="p"> 20Silloin Daavid nousi maasta, peseytyi, voiteli itsens&#228; ja vaihtoi vaatteensa. Sitten h&#228;n meni pyh&#228;kk&#246;&#246;n ja kumartui maahan rukoilemaan. Kotiin palattuaan h&#228;n pyysi sy&#246;t&#228;v&#228;&#228;, ja h&#228;nelle tuotiin ruokaa ja h&#228;n s&#246;i. 21Palvelijat kysyiv&#228;t: &#187;Mit&#228; t&#228;m&#228; tarkoittaa? Kun poika oli viel&#228; elossa, sin&#228; paastosit ja itkit, mutta nyt, kun h&#228;n on kuollut, sin&#228; nouset ja rupeat sy&#246;m&#228;&#228;n.&#187; 22H&#228;n vastasi: &#187;Kun poika oli elossa, min&#228; paastosin ja itkin, sill&#228; ajattelin: &#8217;Ehk&#228;p&#228; Herra armahtaa minua ja lapsi saa el&#228;&#228;.&#8217; 23Miksi nyt en&#228;&#228; paastoaisin, kun h&#228;n on kuollut? Voinko saada h&#228;net takaisin el&#228;m&#228;&#228;n? Min&#228; menen aikanaan h&#228;nen luokseen, mutta h&#228;n ei voi palata minun luokseni.&#187;</div><div class="p"> 24 # 
 1. Aik. 3:5, 22:9; Matt. 1:6 Daavid lohdutti vaimoaan Batsebaa. H&#228;n meni t&#228;m&#228;n luo ja makasi h&#228;nen kanssaan, ja vaimo synnytti pojan, joka sai nimekseen Salomo. Herra rakasti poikaa 25ja l&#228;hetti profeetta Natanin tuomaan sanan, ett&#228; pojalle oli Herran vuoksi annettava nimi Jedidja#12:25 Nimi Jedidja merkitsee &#8217;Herran suosikki&#8217;..</div><div class="s">Daavid valtaa Rabban</div><div class="p"> 26 # 
 1. Aik. 20:1&#8211;3
 Joab hy&#246;kk&#228;si ammonilaisten p&#228;&#228;kaupungin Rabban kimppuun ja valtasi kuninkaan alakaupungin#12:26,27 &#187;Kuninkaan alakaupunki&#187; tarkoittaa t&#228;ss&#228; samaa kuin jakeen 27 Vesikaupunki.. 27H&#228;n l&#228;hetti Daavidin luo sananvieji&#228; ja k&#228;ski sanoa: &#187;Olen hy&#246;k&#228;nnyt Rabbaan ja vallannut jo Vesikaupungin. 28Kokoa nyt loput sotav&#228;est&#228;, pystyt&#228; t&#228;nne leirisi ja valloita kaupunki, ennen kuin min&#228; valtaan sen ja saan sen nimiini.&#187; 29Daavid ker&#228;si koko v&#228;kens&#228; ja l&#228;hti Rabbaan, ja h&#228;n hy&#246;kk&#228;si kaupunkia vastaan ja valtasi sen. 30Daavid otti ammonilaisten kuninkaan p&#228;&#228;st&#228; jalokivin koristetun kultaisen otsarivan, talentin painoisen, ja siit&#228; tuli h&#228;nen kruununsa. H&#228;n vei kaupungista runsaasti muutakin saalista. 31Kaupungin asukkaat h&#228;n kuljetti pois ja pani pakkoty&#246;h&#246;n: toiset joutuivat sahaamaan kivi&#228;, toiset tekem&#228;&#228;n tiili&#228;, toiset saivat k&#228;teens&#228; rautaisen kuokan tai kirveen. N&#228;in h&#228;n teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sen j&#228;lkeen h&#228;n palasi koko sotav&#228;ki mukanaan Jerusalemiin.</div>
 </div>
 </div>
</div>

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: »Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.»
Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: »Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä.»
Silloin Natan sanoi Daavidille: »Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.’ Herra sanoo näin: ’Minä nostan omasta perheestäsi onnettomuuden sinua vastaan, ja silmiesi edessä otan sinulta omat vaimosi ja annan heidät toiselle, joka makaa vaimojesi kanssa keskellä kirkasta päivää. Sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän teon koko Israelin nähden, keskellä kirkasta päivää.’»
Silloin Daavid sanoi Natanille: »Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.» Natan vastasi: »Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla. Mutta koska olet tällä teolla rikkonut pahasti Herraa vastaan, niin sinulle syntynyt poika kuolee.»

Sitten Natan meni kotiinsa. Ja Herra löi lasta, jonka Urian vaimo oli synnyttänyt Daavidille, ja lapsi sairastui pahoin. Daavid kääntyi pojan vuoksi Jumalan puoleen, paastosi ja vietti yönsä maaten paljaalla lattialla. Hovin vanhimmat tulivat hänen luokseen ja yrittivät saada hänet nousemaan, mutta hän ei suostunut eikä myöskään syönyt mitään heidän kanssaan.
Seitsemäntenä päivänä lapsi kuoli. Palvelijat eivät uskaltaneet kertoa Daavidille lapsen kuolemasta, sillä he ajattelivat: »Kun me puhuimme hänelle pojan vielä eläessä, hän ei kuunnellut meitä. Kuinka me nyt voisimme sanoa hänelle, että poika on kuollut? Hän voi tehdä jotakin epätoivoista.» Huomatessaan palvelijoidensa kuiskailevan keskenään Daavid ymmärsi, että lapsi oli kuollut. Hän kysyi heiltä: »Onko lapsi kuollut?» He vastasivat: »On.»
Silloin Daavid nousi maasta, peseytyi, voiteli itsensä ja vaihtoi vaatteensa. Sitten hän meni pyhäkköön ja kumartui maahan rukoilemaan. Kotiin palattuaan hän pyysi syötävää, ja hänelle tuotiin ruokaa ja hän söi. Palvelijat kysyivät: »Mitä tämä tarkoittaa? Kun poika oli vielä elossa, sinä paastosit ja itkit, mutta nyt, kun hän on kuollut, sinä nouset ja rupeat syömään.» Hän vastasi: »Kun poika oli elossa, minä paastosin ja itkin, sillä ajattelin: ’Ehkäpä Herra armahtaa minua ja lapsi saa elää.’ Miksi nyt enää paastoaisin, kun hän on kuollut? Voinko saada hänet takaisin elämään? Minä menen aikanaan hänen luokseen, mutta hän ei voi palata minun luokseni.»
Daavid lohdutti vaimoaan Batsebaa. Hän meni tämän luo ja makasi hänen kanssaan, ja vaimo synnytti pojan, joka sai nimekseen Salomo. Herra rakasti poikaa ja lähetti profeetta Natanin tuomaan sanan, että pojalle oli Herran vuoksi annettava nimi Jedidja.

Joab hyökkäsi ammonilaisten pääkaupungin Rabban kimppuun ja valtasi kuninkaan alakaupungin. Hän lähetti Daavidin luo sananviejiä ja käski sanoa: »Olen hyökännyt Rabbaan ja vallannut jo Vesikaupungin. Kokoa nyt loput sotaväestä, pystytä tänne leirisi ja valloita kaupunki, ennen kuin minä valtaan sen ja saan sen nimiini.» Daavid keräsi koko väkensä ja lähti Rabbaan, ja hän hyökkäsi kaupunkia vastaan ja valtasi sen. Daavid otti ammonilaisten kuninkaan päästä jalokivin koristetun kultaisen otsarivan, talentin painoisen, ja siitä tuli hänen kruununsa. Hän vei kaupungista runsaasti muutakin saalista. Kaupungin asukkaat hän kuljetti pois ja pani pakkotyöhön: toiset joutuivat sahaamaan kiviä, toiset tekemään tiiliä, toiset saivat käteensä rautaisen kuokan tai kirveen. Näin hän teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sen jälkeen hän palasi koko sotaväki mukanaan Jerusalemiin.

Kuuntele Toinen Samuelin kirja 12