<div class="version vid1745 iso6393fin" data-vid="1745" data-iso6393="fin">
 <div class="book bkGEN">
 <div class="chapter ch33" data-usfm="GEN.33">
 <div class="label">33</div><div class="p"> </div><div class="s2">Jaakobin ja Eesaun sovinto</div><div class="p"> 1Kun Jaakob kohotti katseensa, h&#228;n n&#228;ki Eesaun tulevan nelj&#228;sataa miest&#228; mukanaan. Silloin h&#228;n jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille orjattarille. 2 H&#228;n pani orjattaret lapsineen etumaisiksi, heid&#228;n j&#228;lkeens&#228; Leean lapsineen ja viimeiseksi Raakelin Joosefin kanssa. 3 Itse h&#228;n kulki heid&#228;n edell&#228;&#228;n ja kumartui maahan seitsem&#228;n kertaa l&#228;hestyess&#228;&#228;n velje&#228;&#228;n. 4 Mutta Eesau juoksi h&#228;nt&#228; vastaan, halasi h&#228;nt&#228;, kietoi k&#228;tens&#228; h&#228;nen kaulaansa ja suuteli h&#228;nt&#228;, ja he itkiv&#228;t. 5 Kun Eesau kohotti katseensa, h&#228;n n&#228;ki vaimot ja lapset ja kysyi: &#8221;Keit&#228; ovat n&#228;m&#228;, jotka ovat kanssasi?&#8221; Jaakob vastasi: &#8221;Lapsia, jotka Jumala on antanut armossaan palvelijallesi.&#8221; 6Sitten orjattaret tulivat lapsineen ja kumartuivat maahan. 7 My&#246;s Leea ja h&#228;nen lapsensa tulivat ja kumartuivat maahan. Sen j&#228;lkeen tulivat Joosef ja Raakel ja kumartuivat maahan. 8 Eesau kysyi: &#8221;Mit&#228; tarkoitit koko sill&#228; joukolla, jonka min&#228; kohtasin?&#8221; Jaakob vastasi: &#8221;Tahdoin saada herrani suosion osakseni.&#8221; 9 Mutta Eesau sanoi: &#8221;Minulla on itsell&#228;ni yllin kyllin. Pid&#228; omasi, veljeni!&#8221; 10 Jaakob vastasi: &#8221;Ei, min&#228; pyyd&#228;n. Jos olen saanut armon sinun silmiss&#228;si, niin ota vastaan lahjani. Olenhan saanut n&#228;hd&#228; kasvosi &#8211; on kuin olisin n&#228;hnyt Jumalan kasvot &#8211; ja sin&#228; olet ollut minulle suosiollinen. 11 Ota siis vastaan tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sill&#228; Jumala on ollut minulle armollinen ja minulla on kaikkea.&#8221; Jaakob pyyt&#228;m&#228;ll&#228; pyysi Eesauta, ja t&#228;m&#228; otti lahjan vastaan. 12 Eesau sanoi: &#8221;L&#228;hdet&#228;&#228;n liikkeelle. Min&#228; kuljen sinun edell&#228;si.&#8221; 13 Jaakob vastasi h&#228;nelle: &#8221;Herrani tiet&#228;&#228;, ett&#228; lapset ovat heikkoja ja ett&#228; minulla on imett&#228;vi&#228; lampaita ja lehmi&#228; mukanani. Jos n&#228;it&#228; ajaa kiivaasti p&#228;iv&#228;nk&#228;&#228;n, niin koko lauma kuolee. 14 Kulkekoon siis herrani palvelijansa edell&#228;. Min&#228; seuraan hiljalleen j&#228;ljess&#228; lapsille ja edell&#228;ni kulkevalle karjalle sopivaa vauhtia, kunnes saavun herrani luo Seiriin.&#8221; 15 Eesau sanoi: &#8221;Anna minun j&#228;tt&#228;&#228; luoksesi osa v&#228;est&#228;, joka on kanssani.&#8221; Jaakob vastasi: &#8221;Mink&#228; t&#228;hden? Kunhan vain herrani on minulle suosiollinen!&#8221; 16 Eesau l&#228;hti sin&#228; p&#228;iv&#228;n&#228; paluumatkalle Seiriin, 17 mutta Jaakob l&#228;hti Sukkotiin ja rakensi itselleen talon. Karjalleen h&#228;n teki katoksia, ja siksi paikan nimeksi tuli Sukkot . </div><div class="p"> 18Jaakob oli l&#228;htenyt Paddan-Aramista ja saapunut turvallisesti Sikemin kaupunkiin, joka on Kanaaninmaassa, ja h&#228;n leiriytyi kaupungin edustalle. 19 Sen maapalstan, johon h&#228;n oli pystytt&#228;nyt telttansa, h&#228;n osti sadalla kesitalla Sikemin is&#228;n Hamorin pojilta. 20H&#228;n pystytti sinne alttarin ja antoi sille nimen Eel-Elohe-Israel . </div>
 </div>
 </div>
</div>

Kun Jaakob kohotti katseensa, hän näki Eesaun tulevan neljäsataa miestä mukanaan. Silloin hän jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille orjattarille. Hän pani orjattaret lapsineen etumaisiksi, heidän jälkeensä Leean lapsineen ja viimeiseksi Raakelin Joosefin kanssa. Itse hän kulki heidän edellään ja kumartui maahan seitsemän kertaa lähestyessään veljeään. Mutta Eesau juoksi häntä vastaan, halasi häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä, ja he itkivät. Kun Eesau kohotti katseensa, hän näki vaimot ja lapset ja kysyi: ”Keitä ovat nämä, jotka ovat kanssasi?” Jaakob vastasi: ”Lapsia, jotka Jumala on antanut armossaan palvelijallesi.” Sitten orjattaret tulivat lapsineen ja kumartuivat maahan. Myös Leea ja hänen lapsensa tulivat ja kumartuivat maahan. Sen jälkeen tulivat Joosef ja Raakel ja kumartuivat maahan. Eesau kysyi: ”Mitä tarkoitit koko sillä joukolla, jonka minä kohtasin?” Jaakob vastasi: ”Tahdoin saada herrani suosion osakseni.” Mutta Eesau sanoi: ”Minulla on itselläni yllin kyllin. Pidä omasi, veljeni!” Jaakob vastasi: ”Ei, minä pyydän. Jos olen saanut armon sinun silmissäsi, niin ota vastaan lahjani. Olenhan saanut nähdä kasvosi – on kuin olisin nähnyt Jumalan kasvot – ja sinä olet ollut minulle suosiollinen. Ota siis vastaan tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen ja minulla on kaikkea.” Jaakob pyytämällä pyysi Eesauta, ja tämä otti lahjan vastaan. Eesau sanoi: ”Lähdetään liikkeelle. Minä kuljen sinun edelläsi.” Jaakob vastasi hänelle: ”Herrani tietää, että lapset ovat heikkoja ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani. Jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, niin koko lauma kuolee. Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä. Minä seuraan hiljalleen jäljessä lapsille ja edelläni kulkevalle karjalle sopivaa vauhtia, kunnes saavun herrani luo Seiriin.” Eesau sanoi: ”Anna minun jättää luoksesi osa väestä, joka on kanssani.” Jaakob vastasi: ”Minkä tähden? Kunhan vain herrani on minulle suosiollinen!” Eesau lähti sinä päivänä paluumatkalle Seiriin, mutta Jaakob lähti Sukkotiin ja rakensi itselleen talon. Karjalleen hän teki katoksia, ja siksi paikan nimeksi tuli Sukkot .
Jaakob oli lähtenyt Paddan-Aramista ja saapunut turvallisesti Sikemin kaupunkiin, joka on Kanaaninmaassa, ja hän leiriytyi kaupungin edustalle. Sen maapalstan, johon hän oli pystyttänyt telttansa, hän osti sadalla kesitalla Sikemin isän Hamorin pojilta. Hän pystytti sinne alttarin ja antoi sille nimen Eel-Elohe-Israel .

Kuuntele 1. Mooseksen kirja 33