Mark 12

Ozoitezstarin vinpusadun kortomnikoiden polhe

(Matv. 21:33-46; Luk. 20:9-19)

1Iisus zavodi pagišta heile ozoitezstarinoil: «Mez՚ ištuti vinpusadun, tegi ümbri aidan, kaivoi vinmarjoiden puzerduzkurnan i tegi varjoičendbašn՚an. Sid՚ hän andoi sadun kortomaha vinmarjan kazvatajile, a iče ajoi neciš maspäi.

2Konz tuli aig, hän oigenzi käskabunikan vinmarjan kazvatajidennoks, miše hän saiži ičeze palan sadunsatusespäi. 3No nene mehed tabaziba händast, löiba i oigenziba tagaze pal՚hal kädel. 4Ižand oigenzi heidennoks toižen käskabunikan, no neche hö tacliba kivil i löiba pän verhesai i huigenzoitten oigenziba saduspäi. 5Hän oigenzi möst uden käskabunikan, i händast hö rikoiba. Muga oli toižile-ki: keda hö löiba, keda rikoiba. 6Nügüd՚ jäi völ üks՚, hänen armaz poig. Händast hän oigenzi jäl՚gmäižen vinmarjan kazvatajidennoks. Hän meleti: ‘Heile linneb huiged koskta minun poigad.’ 7No nene mehed sanuiba kesknezoi: ‘Hänele jäb kaik ižandaspäi. Tulgat, rikkam poig, siloi hänen ma linneb meiden!’ 8Hö tabaziba händast, rikoiba i taciba vinpusadun irdpolele.

9Midä vinpusadun ižand nügüd՚ tegeb?» küzui Iisus. «Hän tuleb i rikob nenid vinmarjan kazvatajid i andab sadun toižile. 10Et-ik olgoi lugenuded Pühiš Kirjutusiš necidä sijad:

– Kivi, kudamban sauvojad taciba laptaha,

om nügüd՚ päkivi.

11Necen om tehnu Ižand,

i se om čud meiden sil՚miš.»

12Ülembaižed papid, käskištonopendajad i vanhembad tahtoiba tabata Iisusad, sikš ku hö el՚genziba, miše Iisus ozoitezstarinal oli sanunu heiden polhe. No ku hö varaižiba rahvast, ka jätiba händast i läksiba tägäpäi.

Tarbiž-ik maksta nalogad kesarile?

(Matv. 22:15-22; Luk. 20:20-26)

13Sid՚ hö oigenziba erasid farisejid i irodalaižid Iisusannoks, miše tabata händast paginas. 14Hö tuliba i sanuiba hänele: «Opendai, mö tedam, miše sinä oled oiged mez՚. Sinä ed kacu rahvahaze i ed luge üht mest paremba tošt, a oiktas i sel՚ktas opendad, kut eläda Jumalan mödhe. Om-ik oikti maksta kesarile nalogad vai ei? Maksta-ik meile vai ei?» 15Iisus tezi, miččed hö oma koiverdelijad i sanui: «Mikš tö manitelet mindai? Togat minei dinarii, miše minä nägižin sen.» 16Hö toiba sen, i hän küzui: «Kenen kuva i nimi täs om?» «Kesarin», – hö sanuiba. 17Siloi Iisus sanui heile: «Antkat kesarile mi kesarin om, i Jumalale mi Jumalan om.» Hö lujas čududelihe hänen sanoihe.

Küzund eläbzumižen polhe

(Matv. 22:23-33; Luk. 20:27-40)

18Sid՚ Iisusannoks tuli saddukejid, kudambad sanuba, miše eläbzumišt ei ole. Hö küzuiba hänel: 19«Opendai, Moisei kirjuti meile: ‘Ku kenen-ni vel՚l՚ koleb i jätab akan, a lapsid ei jäta, ka necile mehele tarbiž otta ičeze vellen akan mehele i tehta laps՚ vellele.’ 20Oli seičeme velled. Vanhemb vel՚l՚ nai, koli i ei jätand lapsid. 21Sid՚ toine oti lesken, no hän-ki koli lapsita. Muga tegihe koumandele-ki. 22Kaik seičeme nailiba hänel i ei jätnugoi lapsid. Jäl՚gmäižen koli naine-ki. 23Konz tuleb eläbzumižen päiv i kaik eläbzuba, kenen akan hän siloi linneb? Hän ved՚ oli kaikiden seičemen vellen akan.»

24Iisus sanui heile: «Tö segoit, sikš ku et tuntkoi Pühid Kirjutusid i Jumalan väged. 25Konz eläbzudas, ka ei naigoi i ei mängoi mehele. Eläbzunuded oma kuti angelad taivhas. 26A mi koskeb kollijoiden eläbzumišt, ka et-ik tö olgoi lugenuded Moisejan kirjaspäi starinad süttunudes penshas? Sigä Jumal sanub Moisejale: ‘Minä olen Avraaman Jumal, Isakan Jumal i Jakovan Jumal.’ 27Hän ei ole kolnuziden Jumal, vaiše eläbiden. Tö lujas segoit.»

Küzund suremban käskön polhe

(Matv. 22:34-40; Luk. 10:25-28)

28Eraz käskištonopendai kuldes heiden ridan i nähtes, miččen hüvän vastusen Iisus andoi saddukejile, tuli nügüd՚ Iisusannoks i küzui: «Mitte käsk om suremb kaikid?» 29Iisus sanui: «Suremb kaikid om nece: ‘Kule Izrail՚: Ižand, meiden Jumal, om üksjaine Ižand. 30Armasta Ižandad, ičeiž Jumalad, kaikel südäimel i kaikel hengel, kaikel melel i kaikel vägel.’ Nece käsk om kaikid suremb. 31Toine mugoine-žo om: ‘Armasta ičeiž lähembašt, kut ičtaiž.’ Suremb nenid käsköid nimittušt käsköd ei ole.» 32Käskištonopendai sanui hänele: «Oikti, opendai! Todeks pagižid, konz sanuid, miše hän om üksjaine Jumal, ei ole tošt ku hän. 33I armastada händast kaikel südäimel, kaikel melel, kaikel hengel i kaikel vägel, i armastada lähembaižid ku ičtaze om enamb mi kaik poltandžertvad i toižed žertvad.» 34Iisus nägišti, miše hän sanui melekahas, i sanui hänele: «Sinä ed ole edahan Jumalan valdkundaspäi.»

Jäl՚ges necidä niken ei rohtind küzuda Iisusal nimidä.

Davidan poig i Davidan Ižand

(Matv. 22:41-46; Luk. 20:41-44)

35Pühäkodiš opetes Iisus küzui: «Kut käskištonopendajad voiba sanuda, miše Messia om Davidan poig? 36Pühän Hengen valdas David iče sanui:

– Ižand sanui minun Ižandale:

Ištu minun oiktal kädel,

kuni panen sinun vihanikad

sinun jaugoiden alle.

37David iče sanub Messian Ižandaks. Kut siloi Messia voib olda Davidan poigan?»

Varaikat käskištonopendajid!

(Matv. 23:1-36; Luk. 20:45-47)

Äi rahvast kundli Iisusad hüviš meliš. 38Opetes hän sanui muga: «Varaikat käskištonopendajid! Hö navediba kävuda pit՚kiš sobiš i varastaba, miše heile sanuižiba tervhensanoid irdal, 39hö otaba suimpertiš ezmäižed laučad i praznikan aigan parahimad sijad, 40hö anastaba leskil pertid i loičeba pit՚kha, miše ozutada ičtaze. Sidä jügedamba Jumal sudiškandeb heid.»

Lesken lahj

(Luk. 21:1-4)

41Iisus ištuihe rahaliphan kohtha, kuna pandihe lahjad Jumalale, i kacui, kut mehed paniba sinna rahad. Erased elokahad paniba äjan. 42Sid՚ tuli gol՚l՚ leskiak i pani rahaliphaze kaks՚ leptad, mi oli üks՚ kodrant. 43Iisus kucui openikoid ičezennoks i sanui heile: «Todeks sanun teile: nece gol՚l՚ leskiak pani rahaliphaze tozi-ki enamba kaikid toižid. 44Kaik toižed paniba ičeze bohatas elospäi, a hän pani ičeze gol՚l՚as elospäi kaiken, midä hänel oli, kaiken, midä hänele tarbiž elon täht.»

Currently Selected:

Mark 12: UZ

Highlight

Copy