1. Mooseksen kirja 32
32
Jaakob lähettää sanansaattajia Eesaun luo
1Varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastenlapsiaan ja tyttäriään ja siunasi heidät. Sitten hän lähti ja palasi kotiinsa. 2 Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. 3 Nähdessään heidät Jaakob sanoi: ”Tämä on Jumalan leiri”, ja hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim .
4Sitten Jaakob lähetti edellään sanansaattajia veljensä Eesaun luo Seirin maahan, Edomin alueelle. 5 Hän antoi heille tämän käskyn: ”Sanokaa herralleni Eesaulle: ’Näin sanoo palvelijasi Jaakob: Olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka. 6 Olen saanut karjaa , aaseja, lampaita ja vuohia, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt kertomaan tästä herralleni, että olisit minua kohtaan suosiollinen.’” 7 Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: ”Me kohtasimme veljesi Eesaun. Hän on jo matkalla sinua vastaan neljäsataa miestä mukanaan.” 8 Silloin Jaakob pelästyi kovin, ja hänet valtasi ahdistus. Hän jakoi kahteen leiriin väen, joka oli hänen kanssaan, samoin lampaat ja vuohet sekä nautakarjan ja kamelit, 9 sillä hän ajatteli: ”Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen pääsee pakoon.” 10 Jaakob sanoi: ”Isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra , sinä, joka sanoit minulle: ’Palaa maahasi ja sukusi luo, minä tahdon tehdä sinulle hyvää.’ 11Minä olen arvoton kaikkiin armonosoituksiin ja kaikkeen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi suonut. Minähän kuljin tämän Jordanin yli ainoastaan sauva kädessäni, ja nyt minulle on karttunut kaksi leiriä. 12 Pelasta minut veljeni käsistä, Eesaun käsistä! Minä pelkään, että hän tulee ja surmaa minut sekä äidit lapsineen! 13 Olethan sinä itse sanonut: ’Minä teen sinulle hyvää ja teen jälkeläisesi yhtä lukuisiksi kuin meren hiekanjyvät, joita ei voida laskea niiden paljouden tähden.’” 14Jaakob vietti siellä sen yön. Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle 15 kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä pukkia, kaksisataa lammasta ja kaksikymmentä pässiä, 16 kolmekymmentä imettävää kamelia varsoineen, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia. 17 Hän antoi kunkin lauman erikseen palvelijoidensa haltuun ja sanoi heille: ”Menkää minun edelläni ja pitäkää välimatka laumojen välillä.” 18 Ensimmäiselle palvelijalle hän antoi tämän käskyn: ”Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: ’Kenelle sinä kuulut, mihin olet menossa ja kenen ovat nuo eläimet sinun edelläsi?’, 19 niin vastaa: ’Palvelijasi Jaakobin. Ne on lähetetty lahjaksi herralleni Eesaulle. Myös Jaakob itse tulee jäljessämme.’” 20 Samoin hän käski toista, kolmatta ja kaikkia muita, jotka ajoivat laumoja. Hän sanoi: ”Puhukaa juuri näin Eesaulle, kun tapaatte hänet. 21 Sanokaa myös: ’Palvelijasi Jaakob tulee jäljessämme.’” Jaakob näet ajatteli: ”Minä koetan lepyttää hänet edelläni menevillä lahjoilla. Sen jälkeen kohtaan hänet kasvoista kasvoihin. Ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan.” 22 Näin lahjat kulkivat hänen edellään, mutta itse hän jäi yöksi leiriin.
Jaakobin paini
23Sinä yönä Jaakob nousi, otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa sekä yksitoista poikaansa ja meni Jabbokin yli kahlauspaikasta. 24 Hän vei joen yli heidät ja kaiken muun, mitä hänellä oli. 25 Kun Jaakob oli jäänyt yksin, eräs mies kamppaili hänen kanssaan päivän koittoon saakka. 26 Kun mies huomasi, ettei hän voittanut Jaakobia, hän löi tätä lonkkaan, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. 27 Mies sanoi: ”Päästä minut, sillä aamu sarastaa.” Jaakob vastasi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.” 28Mies kysyi häneltä: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob. ” 29 Silloin mies sanoi: ”Älköön nimesi enää olko Jaakob vaan Israel , sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.” 30Jaakob pyysi: ”Sano sinäkin nimesi.” Mies vastasi: ”Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi siellä Jaakobin. 31 Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel , sillä hän ajatteli: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin henkeni on säästynyt.” 32Aurinko nousi, kun hän kulki Penuelin ohitse ontuen lonkkaansa. 33 Tämän vuoksi israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka on lonkkanivelen päällä. Mies näet iski Jaakobia lonkkaan reisijänteen kohdalle.
Currently Selected:
1. Mooseksen kirja 32: FinRK
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
© 2012 Raamattu Kansalle ry